Nyt ei enää nukkisperheen äidin ja isän jalkoja palele. Tein niille kengät Nukkekodin hengettären ohjeiden mukaan. Ei ole miun tumpelosormille helppoa väkertää minikenkiä, mutta saavat kelvata. Lapsosille pitänee neuloa tai virkata sukat…
Täytyyhän sitä jokin jouluperinne olla… Viime vuonna tein lumilyhdyn nukkiskoossa, niinpä tänä vuonna tein sellaisen huovutetuista palloista normaalikoossa. Virkkasin pallot Huopasesta ja huovutin ne pesukoneessa. Palloja on lumilyhdyssä kaiken kaikkiaan 25 kappaletta. Ompelin pallot villalangalla lumilyhdyn muotoon. Lumilyhdyn sisässä on led-minituikku, joka on turvallinen ja tunnelmallinen vaihtoehto valonlähteeksi huopapallojen kanssa.
Löysin syksyllä Ikeasta ”kaappikellon”, joka oli kuin tehty roomboxiksi. Ruuvasin kellon irti ja ajattelin laittaa siihen tilalle ikkunan. Toisaalta voisihan siinä se kellotaulukin olla ja tonttu asustella kellossa. Eli tätä täytyy vielä miettiä ennen lopullista ratkaisua.
Vanhasta Porvoosta ostin Leenukan tekemän tontun (ihanista tontuista oli vaikeaa valita se oikea…). Kamarin sängyn, tuolin ja kahvimyllyn ostin muutama vuosi sitten Tampereen nukke- ja nukkekotimessuilta. Katajaisen pöydän teen itse mittojen mukaan tontun kamariin sopivaksi.
…niin kauan kuin elät, kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa. (Anja Porio)
* * *
Kahdet hautajaiset parin viikon sisällä vei ja vie voimiani kaikelta muulta. Isukka (isäpuoleni) kuoli lokakuussa ja mummuni marraskuussa. Uusi suruviesti tuli ennen kuin ensimmäiset hautajaiset olivat olleet. Surun suo oli syvä, mutta suolta nousen ja tunnen jo kallion jalkojeni alla. Aika on surun, aika kyynelten ja aika kaipauksen…
Sain ihanaa postia tänään. Lotelta tilaamani kengät tulivat. Nyt ei enää isovanhempien jalkoja palele. Kovasti täytyi kenkiä ensin ihastella ja käännellä käsissään ennen kuin malttoi laittaa ne nukkien jalkoihin…
Tämä nalle on tuttu kotisivuiltani. Siellä se toimi valokuvakehyksen pitelijänä. En keksinyt hyvää keinoa kiinnittää valokuvakehystä nalleen niin, että kuvan saisi vaihdetuksi. Niinpä nallea aikani käsissä pyöriteltyäni ja sitä katseltuani päädyin tekemään siitä nalle-enkelin. Sellaista en ollutkaan vielä aiemmin tehnyt. Nalleturkista on kaapissa odottamassa inspiraatiota uusien ideoiden kera…
Wilhelmiina odotteli vuosia uutta mekkoaan. Wilhelmiina syntyi Savonlinnan lyseon lukiossa 1980-luvun loppupuolella. Nuken tekoa opasti lahjakas taiteilija ja kuvaamataidon opettajamme Käpy Pulkkinen, joka piti Savonlinnassa nukkemuseotakin aina viime vuosiin asti.
Alkuaan Wilhelmiinalla oli vanhoista lakana- ja vuorikankaista ommeltu mekko, joka ei kestänyt ajan hampaissa. Pilalle menneen mekon otin pois muutama vuosi sitten ja leikkasin silloin jo valmiiksi tänään ompelemani mekon. Jotain muuta tuli ilmeisesti väliin ja mekko unohtui ”ompelimoon”.
Voin onnitella itseäni, sillä sain jälleen yhden keskeneräisen työn pois päiväjärjestyksestä. Mutta olkaa huoleti – kyllä niitä vielä kaappien kätköissä riittää…
Isoisä, perheen äiti ja isä sekä taapero olivat kaljuja ostohetkellä, joten tein niille hiukset käyttäen aitoa hiusta; paitsi isoisälle tein hiukset juuttinarusta. Miesten ja taaperon hiukset tein saksimalla pikkupätkiksi hiusta tai juuttia, jonka sitten ripottelin ja painelin liimalla siveltyyn päähän. Samoin viikset tein pätkätekniikalla. Äidin hiuksissa sovelsin peruukkitekniikkaa.
Opettajatar sai mekon päälleen ja aloitti nettailun. Kai sitä jotain noihin nukkekodin asukkaisiin itsestään laittaa. Sillä itsekin palailen tässä vähitellen arkisiin touhuihin ja nettihiljaisuuskin jää taakse. Teki todella hyvää olla käymättä nettimaailmassa… Nyt onkin sitten paljon uutta selattavaa (- jos enää jaksaa innostua).
Nukkisten asukkaat ovat siis saaneet vihdoinkin vaatteet päälleen. Kaikki paitsi opettajatar ovat Heidi Ott-nukkeja. Opettajattaresta olenkin jo kirjoitellut aiemmin. Lähtökohta oli siis tämä:
Eniten aikaa vei suunnittelu ja kankaiden valinta. Yhteen vaatteeseen ei onneksi paljon kangasta tarvita. Halusin kuitenkin säilyttää nukkekotini yksinkertaisen ja käytännöllisen tyylin. Niinpä joutui miettimään värimaailmaa ja ottamaan huomioon sen, että nukkekodissani eletään ainaista joulua. Opettajattaren puvustus olikin helpoin osuus tässä kokonaisuudessa.
Nukkisten väki vaatteet päällä:
Kaavat vaatteisiin löysin kirjoista: Sewing Dolls´Clothes – 27 Projects to Make in 1:12 Scale (ISBN 978-1-86108-505-4) ja The Miniature Costumier – Removable Clothing for Dolls´ House People (ISBN 1-86351-329-9). Kaksosille päädyin ompelemaan unipussit potkupukujen sijaan.
Isoisän neule on omaa suunnittelua alusta loppuun. Se on neulottu yhtenä kappaleena etukappaleen helmasta takakappaleen helmaan.
Nukkiksen väen kengät ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Voi olla, että osalle tulee tossut tai villasukat kenkien sijaan. Saa nähdä kuinka kauan kenkien suunnitteluun ja toteutukseen menee. Ilman vaatteita nukkiksen asukkaat saivat olla turhan kauan, osa melkein kolme vuotta. Toivottavasti saan kengät, tossut tai villasukat tehtyä vähän nopeampaan tahtiin – vuodessa kenties…
tekeleit ja turinoit is powered by WordPress | Entries RSS and Comments RSS
Copyright © 2008. All right reserved. Theme Design by Good Design Web
Laskuri käynistetty 22.12.2008
