Hän joka sinulle on ollut rakas ei koskaan kuole sydämestäsi…
…niin kauan kuin elät, kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa. (Anja Porio)
* * *
Kahdet hautajaiset parin viikon sisällä vei ja vie voimiani kaikelta muulta. Isukka (isäpuoleni) kuoli lokakuussa ja mummuni marraskuussa. Uusi suruviesti tuli ennen kuin ensimmäiset hautajaiset olivat olleet. Surun suo oli syvä, mutta suolta nousen ja tunnen jo kallion jalkojeni alla. Aika on surun, aika kyynelten ja aika kaipauksen…
joulukuu 11th, 2009 in
turinointia | tags: turinointia
Sydämellinen osanottoni. Voimia ja jaksamista!
Kiitos!
Lohtuna kaiken surun keskellä on se, että minulla on kuitenkin isä vielä elämässäni. Voimauttavan valokuvan kurssin perheprojektin myötä sain biologisen isän (tuntuu hassulta kirjoittaa noin) uudelleen läsnä elämääni. Haudan lepoon saatettu isukka kasvatti minut, mutta kuitenkin sydän kaipasi isää… Eli minun kohdallani veri on vettä sakeampaa.
Mummun (isäni äiti) hautajaisten jälkeen moni palapelin palanen loksahti paikalleen – osa kyynelten kera.
Tulipa seliteltyä hiukan sekavasti…