Jouluko surujuhla? Ilo?

Kuuntelin joululauluja ja melankolisuus tarttui tuoden kyyneleet silmiin… Siis väärä levyvalinta, mutta pisti ajattelemaan. Uusimmassa Anna-lehdessä oli mainio juttu siitä kun toimittaja oli päässyt tutustumaan italialaiseen jouluun, iloiseen ja värikkääseen juhlaan. Siellä oli hämmästelty suomalaisten joululaulujen haikeamielisyyttä sekä kynttilöiden polttamista. Jutun mukaan italialaiset polttavat kynttilöitä vain vainajien muistoksi. Kieltämättä hautausmaa on kaunis joulunaikaan… Mutta eikö tärkeintä ole muistaa ihmistä hänen eläessään?

Kynttilät kuuluvat mielestäni jouluun. Mutta miksi joululauluilla tehdään joulusta surujuhla? Harras voi olla vaikkei sydän pakahtuisikaan melankoliasta. Mistä löydän ne iloiset joululaulut, jotka korostavat joulua ilon juhlana? Eihän Jeesuksen syntymä mikään surullinen tapahtuma ollut. Siis jouluiloa jokaiseen kotiin!

Usein lapsia pelotellaan joulupukilla kilteiksi… Eikö olisi parempi, että lapset olisivat ympäri vuoden reippaita. Vielä ei perheessämme ole joulupukki käynyt, mutta media vaikuttaa ja lapset tietävät kyllä joulupukin… Lahjoa kuitenkin voi antaa ilman joulupukkiakin.

Jouluna on kiva tehdä ja välillä ostaakin harkittuja lahjoja läheisilleen. Lahja kertoo omalla tavallaan iloani siitä, että toinen on olemassa. Olen siis kiitollinen, että minulla on läheisiä joiden kanssa viettää joulua. Eikä joulu yksin ole paha asia – sekin on tullut matkan varrella koettua. Yksinolo ei ole sama asia kuin yksinäisyys…

* * *

Tulihan sitä lunta tännekin…  Viimeisen vuorokauden aikana maa sai kevyen lumipeitteen ja me saimme valkean joulun tänne eteläänkin – aivan kuin joululahjaksi.