Onnenhetkiä
Ihanaa kun maa sai jälleen valkoisen peitteen. Lumesta nauttii eniten silloin, kun ei tarvitse itse liikkua kuin kävellen ja ihan lähimaastossa. On ollut kiva myös nauttia siitä kun saa jonkin asian eteenpäin ja tehdyksi. Teimme lasten kanssa joulukortit valmiiksi. Tänään oli vuorossa lähinnä korttien kokoamisvaihe ja osoitteiden kirjoittelu kirjekuoriin. Osaset olimme tehneet jo viikonloppuna valmiiksi. Tänään kirjoittelin myös runon kortteja varten:
pysähtyvän hetkeksi,
ajattelevan kaikkea hyvää ja kaunista,
unohtavan hetkeksi murheet ja huolet
– tuntevan kiitollisuutta:
saat elää ja kokea tämän joulunajan.
Samalla toivon sinun muistavan
ja hiljentyvän jouluseimen eteen
– paljon on aihetta kiitokseen.
Jouluyönä enkelit ilosanoman
kertoivat kaikelle kansalle…
-pohjatar 2008-
Tiedän, että kaupasta saisi halvalla kortteja tai ettei niitä tarvitsisi lähetellä kun voi soittaa. Olen korttien suhteen vanhanaikainen… Pidän käsillä tekemisestä ja käsillä tehdyistä korteista. Mielestäni ne viestittävät sitä, että ihminen on ajatellut juuri sinua tehdessään sen kortin sinulle.
Tänä vuonna tein itse kortit niin, että ajattelin saajaa ja mietin millainen kuva-aihe ja värit hänelle sopisivat parhaiten. Toivottavasti saajat ovat tyytyväisiä. Niiden iloksi, jotka eivät postilistallani olleet, tulen laittamaan kuvia tänne blogiin. Ehkä muutaman kuvan laitan kotisivuillenikin, jotka on päivitetty viimeksi tänään.
Mikään ei ole niin ihanaa, kuin saada itsetehty joulukortti, tai ainakin miun mielestä. Nykyään tuntuu olevan vallalla tekstiviestitoivotukset, tylsää. Uskon että hekin oikeasti pitävät enempi korteista, mutta laiskuuttaan… heh.