Kuvien kautta…
tulkitsemme elämää, sen kauneutta ja rosoisuutta. Kuvatessaan huomaa paljon sellaisia asioita, joihin ei aiemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota. Lintulaudan elämää kuvatessa huomioin lajien runsauden ja yksilöiden erilaisten ulkoisten piirteiden lisäksi lintujen erilaisia luonteita. Toinen lintu oli kuin adhd-lapsi, eikä malttanut olla hetkeäkään paikallaan. Toinen lintunen taas vietti pitkän tovin paikallaan, nauttien sille tarjotuista herkkupaloista. Kuvan hömötintti kuului tuohon vilkkaaseen ryhmään, josta ei meinannut saada ollenkaan kuvaa.
Kuvaaminen rentouttaa ja voimauttaa. Etenkin silloin kun kohtaan asioita, joita on vaikea kohdata ja käsitellä tai asioita, joista iloitsen, lähden usein kävelemään ja kuvaamaan luonnon ihmeitä. Toiset ulkoiluttavat koiriaan, minä kameraani. Silloin kun into kuvata on suuri ei kova pakkanenkaan menoa haittaa… Lisää vaatetta päälle ja menoksi. Onpahan viileitä kuvia kesän helteille katseltavaksi. Sillä aika moni talvinen kuva tuo mukanaan vilun väreitä, kun niitä koneelta katselee kävelyretken jälkeen.
Ihana ajatus lähteä ulkoiluttamaan kameraa, kun mieli tarvii tuuletusta 😉 Taidanpa ottaa idean käyttööni minäkin…
Maisema on siellä etelässäkin näköjään talvinen, on tuota kameraa tullut ulkoilutettua useana päivänä, kun luonto näyttää vaan kaunistuvan päivä päivältä. Lintulaudalla ei ole ollut paljon vilinää, laitoin sen vasta joulun alusviikolla ja linnut ilmeisesti osoittaa mieltään minulle myöhäisen esillepanon vuoksi ja käyvät vain naapurin lintulaudoilla, ensimmäisen talitintin näin toissapäivänä siinä vierailevan. Näin täällä Savossa, terveisin Rauni