Käsiturinointia

On kiva aloittaa blogittelu mukavalla uutiselle eli sain kipsin pois kädestä tänään – jihuu! Kivusta en vielä täysin eroon päässyt. Kun vain nyt muistaisi olla kääntelemättä kättä… Pientä taustaa jihuu-huudolle:

Kämmeneeni tuli marraskuun 1. päivänä sirpaleinen murtuma, joka vaati leikkauksen 11.11. Töölössä. Mediakasvatus on vaarallista… ja suojatiet vielä vaarallisempia. Sillä kaaduin Kampissa astuessani suojatielle kun olin tulossa mediakasvatuksen koulutuksesta. Kukaan ei tullut kysymään vointiani, vaikka makasin hetken rähmälläni maassa  – silmälasit ja hattu olivat lentäneet pois päästäni ja muutama auto pysähtynyt suojatien eteen odottamaan vuoroaan. Milloin meistä ihmisistä on tullut välinpitämättömiä?

Pääsin kotiin ja sieltä Porvoon sairaalan päivystykseen odottelemaan. Pahaksi onnekseni röntgenkin oli juuri muutama minuutti aikaisemmin mennyt kiinni. Ei muuta kuin seuraavana päivänä uudelleen röntgenin kautta lääkäriin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen käsi kipsattiin, koskei saatu konsultoitua Töölön käsikirurgia. Pääsin siis kotiin odottelemaan puhelinsoittoa, joka tuli seuraavana iltapäivänä.

Minut ohjattiin eteenpäin käsikirurgille Töölöön tiistaiksi. Helsingin amuruuhkan (kamala!!) läpi selvittyä sainkin kuulla tuomion: käsi leikataan seuraavan viikon tiistaina. Kipsikätenä vietin viitisen viikkoa. Leikkauksessa siirrettiin värttinäluusta luuta kämmeneen eli taisi olla vaativampi toimenpide. Sen lisäksi kädessäni on vielä viisi naulaa pitämässä luita paikoillaan. Niiden poisto on vielä edessäpäin.

Ei sitä aamulla kotoa lähtiessään tiedä, mitä eteen tulee. Suojelusenkelini olivat läsnä, kun en päätäni kolauttanut katuun… Nostan hattua ihmisille, jotka työskentelevät sairaaloissa, etenkin päivystyksissä. Kaiken kiireen keskellä he kohtaavat ihmisen ja yrittävät parhaansa mukaan helpottaa heidän hätäänsä. Kiirettä ja vilskettä tuntui riittävän koko ajan ja potilaita laidasta laitaan. Saan olla kiitollinen omasta osastani.

Lapset ovat auttaneet miehen ohella hienosti arjen asioissa. Ruuanlaittokin on tullut lapsille tutuksi… Tuumasipa vanhempi, ettei hän tiennyt lettujen paiston vievän niin paljon aikaa. Monta kertaa olen saanut todeta, ettei maailma ole yksikätisten. On jäänyt välillä jugurtti syömättä kun ei ole saanut niitä kantta auki tai appelsiiniä kuorittua. Nyt täytyy vain muistaa, ettei kipsittämyys tee kädestä tervettä.

Eniten harmittaa se, etten voi tehdä enkä opettaa käsitöitä koko keväänä… Kädentaitajalle se ei ole helppoa kestää. Mutta onneksi pystyn värittelemään leimasinkuvia ja jotain pientä kortti- ja skräppäysaskartelua tekemään. Niin ja sainpahan vihdoinkin kotisivut ja blogin aikaiseksi. Kotisivut (pohjatar.com) ovat keskeneräiset ja monta puutetta sekä virhettä olen jo huomannut. Päivittelen niitä vähitellen käden kipuilun helpottaessa.

Siis tervetuloa kurkkimaan tekeleitteni ja turinoitteni maailmaan. Jätä kommentteja, sillä on mukava tietää keitä täällä liikkuu. Olen pitkään ollut itse hiljainen blogien lukija, mutta ehkäpä siinäkin suhteessa reipastun. Kaipa tässä on todettava, että käden loukkaantumisen myötä elämääni on tullut uusia ilonaiheitakin. Kun vain kivusta pääsisi…