Aurinkoa, iloa ja onnea vuodelle 2009!

Ihanan aurinkoinen ulkoilusää vallitsi tänään eteläisessä Suomessa. Kävimme ystäväni kanssa turinakävelyllä ja taas maailma parani kummasti. Suosittelen lämpimästi kaikille piristäviä turinakävelyitä!

Uusi vuosi kolkuttelee jo oven takana ja vanha on jäämässä taakse. Olipa sellainen vuosi, jota ei etukäteen osannut ennakoida. Vuoteen mahtui iloa, rakkautta, huolta ja kipua. Onneksi iloa ja rakkautta enemmän kuin huolta ja kipua. Vaikka vieläkin vasen käteni on kivulias ja tuntoyliherkkä. Eilen kokeilin takan kylkeä ja vedin käteni säpsähtäen pois kun luulin polttaneeni sen. Mieheni ihmetteli, ettei se noin kuuma voi olla, sillä hetkeä aiemmin hän oli kokeillut sitä. Kokeilin toisella kädellä ja kas kummaa eihän se ollutkaan tulinen… Kuinkahan kauan tätä tuntoyliherkkyyttä jatkuu?

Onneksi emme tiedä, mitä tuleman pitää. Sillä onhan tuo käsijuttu tuonut positiivisiakin asioita elämääni: enemmän aikaa lapsille, kotisivut ja blogin muutamia mainitakseni. Mietin kuvaa tähän kirjoitukseen ja totesin, ettei nukkekodeista löydy uuteen vuoteen liittyvää. Selasin muita kuvia…

Oheisen kuvan myötä haluan muistuttaa meitä iloitsemaan pienistä hetkistä, sillä sen taidon tuo käsitapaturma opetti aivan uudella tavalla minulle. Yritän itsekin muistaa sen, kun taas työ vie mukanaan loppiaisen jälkeen. Pienissä hetkissä piilee elämän ilo! Joskus sen pienen ilon hetken onnistuu ikuistamaan filmille, kuten kun minut oli kolmikuisena oli yllätetty suklaarasian kimpusta:

Tämän herkuttelukuvan (skannattu filmiltä ja lisätty canvas-pinta) myötä kaikile blogini lukijoille oikein Aurinkoista ja Onnekasta Uutta Vuotta 2009!